Pelastusjohtajan blogi 7.5.2021;  Tiedolla, taidolla ja tuurilla

Tiedolla, taidolla ja tuurilla 

Menneen vuoden aikana pelastusjohtajan blogit ovat useimmin käsitelleet uudistumisen välttämättömyyttä, hyvän työyhteisön merkitystä ja puutteellisten resurssien vaikutusta toimintaan. Tällä kertaa en ajatellut kirjoittaa rahasta vaan riskeistä.

Pelastuslaitoksen lakisääteiset toiminnat ovat monin osin hyvin riskipitoisia. Työtä tehdään olosuhteissa, joita on vaikeaa – joskus mahdotontakin – hallita. Vakavan henkilövahingon riski on aina läsnä, vaikka pyrimme sitä kaikin tavoin välttämään. Viime viikolla saimme lukea lehdistä riskien realisoitumisesta, kun Kerimäellä sopimuspalokuntalainen loukkaantui vakavasti jäätyään palavien rakenteiden alle. Omasta ja koko Lapin pelastuslaitoksen puolesta haluan tässäkin toivottaa voimia toipumiseen niin loukkaantuneelle itselleen kuin koko Etelä-Savon pelastuslaitoksen väelle. Sisäministeriö asettaa tutkijalautakunnan selvittämään tapausta ja analysoimaan mitä siitä voimme vastaisuudessa varteen ottaa – hyvä niin!

Vaikka yksittäiset realisoituneet riskit ovat verraten harvinaisia, erilaiset läheltä piti tilanteet ovat päivittäisiä tai ainakin viikoittaisia. Osa niistä johtuu olosuhteista, osa omasta huolimattomuudesta ja osa ulkopuolisten toiminnasta. Jälkimmäisestä kategoriasta tulee heti mieleen muutaman viikon takainen tilanne, jossa rekka lanasi pelastustoiminnan suojaksi asetetun säiliöauton liikenneonnettomuustilanteessa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen territoriossa. Suoja-ajoneuvojen oikeaoppinen käyttö säästi tässäkin ihmishenkiä eli riskiä ei pystytty poistamaan, mutta sitä voitiin hallita.

Kun itse aloitin toimintani pelastustoimen piirissä 11.8.1991 oltiin työturvallisuusajattelussa vielä noin valovuosi takamatkalla nykytilanteeseen verrattuna. Käteen lyötiin oranssi yksikerroshaalari, peltikypärä ja kumisaappaat. Yleisohjeeksi annettiin, että kannattaa laittaa useita kerroksia omia vaatteita haalarin alle, niin ei nahka pala, jos joutuu kuumaan savusukeltamaan. Paineilmalaitteiden käyttökoulutus kesti alle tunnin, eikä kukaan liiemmin kysellyt niiden käyttötaidon perään. Ikärajatkaan eivät olleet niin justiinsa, vaan alaikäisenäkin sai tehdä melkein mitä vain. Nyt melko tarkalleen 30-vuotta myöhemmin varusteet ovat kehittyneet huimin harppauksin turvallisemmiksi, ikärajat vaikkapa savusukeltamiselle ovat ehdottomat samoin kuin kunto- ja terveydentilavaatimukset ja niiden sekä altistumisten seuranta. On ymmärretty riskit ja tehty toimia niiden hallitsemiseksi.

Vaikka tekniikan ja varusteiden kehittymisellä on ollut merkittävä riskejä pienentävä vaikutus, on työturvallisuus kuitenkin yhä pitkälti kiinni asenteista. Suojavälineistä ja varusteista ei ole juuri hyötyä, jos niitä ei käytetä tai jos ei osata arvioida riskejä oikein. Liian usein näkee, että ”sovelletaan” ajan ja vaivan säästämiseksi sovituista ja käsketyistä työmenetelmistä tai suojavarusteista, vaikka tiedetään, ettei niin saa tehdä.

Riskien oikean arvioinnin osalta keskeistä on koulutuksen, osaamisen ja kokemuksen kautta syntyvä kyky arvioida riskejä ja tehdä niiden osalta oikeita johtopäätöksiä. Tämä on nähdäkseni kaikkein keskeisin osa työturvallista toimintaa ja sen perusta. En väitä – millään muotoa – etteikö tätä arviota osattaisi lähes aina oikein tehdä, mutta usein ns. ”inhimillinen tekijä” astuu mukaan, kun arvioita ja päätöksiä tositilanteessa tehdään. Pelastustoimeen kuuluu olennaisena osana kyky ja halu auttaa. Silloin, kun pyritään pelastamaan ihmishenkiä, otetaan joskus suurempia riskejä kuin ehkä pitäisi ja päätöksiä lähes aina tehdään nopeasti ja paineen alaisena. Syntyy ratkaisuja, jotka ovat ehkä työturvallisuuden kannalta vääriä, mutta inhimillisesti oikeita päätöshetken tietojen sekä olosuhteiden mukaan arvioituna.

Kun jälkikäteisesti arvioidaan tehtyjä päätöksiä työturvallisuuden näkökulmasta, on hyvä pitää kirkkaana mielessä se, miksi pelastustoimessa työtä tehdään. Pyritään pelastamaan ihmishenkiä ja omaisuutta. Tällöin pitää hyväksyä myös se, että hallittuja riskejä on pakko ottaa, oltiinpa jälkiviisaasti mitä mieltä tahansa. Kun kesällä 2018 olin sammuttamassa maastopaloja Ruotsissa sain rautaisannoksen tietoutta siitä, millaista on tehdä työtä ympäristössä, jossa toiminnan fokus on unohtunut ja asioita tarkastellaan vain työturvallisuuden kautta. Jos metsään meneminen maastopalon sammuttamiseksi on kiellettyä siihen sisältyvien riskien vuoksi, ei ehkä voida olettaakaan, että työ olisi kovin tuloksellista ja hyödyllistä.

Lapin pelastuslaitoksessa on vuosien varrella ajettu sisään velvoitetta tehdä vaaratilanneilmoitus kaikista tilanteista, joissa on sattunut vahinko tai ollut konkreettinen vaara siihen. Vieläkään täydelliseen kattavuuteen ei ole päästy, mutta varsin hyvin jo nykyään ilmoituksia tehdään. Se, missä on vielä paljon parannettavaa, on että ilmoitukset analysoidaan ja niistä otetaan opiksi. Tämä on tai ainakin sen pitäisi olla myös kaikenlaisen jälkikäteisen tutkinnan – tekipä sitä SM tai OTKES – päämäärä. Jälkiviisastelun ja hiusten halkomisten sijasta kaivaa esiin asiat, jotka olisi voitu saman lopputuloksen saavuttamiseksi tehdä turvallisemmin, saattaa ne yleiseen tietoon ja operationalisoida ne käytännön ohjeiksi arkipäivän toimintaan.

Vaikka lupasin aluksi, etten resursseista kirjoitakaan, en voi mieltäni malttaa. Liian monessa toimipaikassa tehdään vieläkin palokuntatyötä yli-ikäisillä, huonoilla tai tarkoitukseen soveltumattomilla henkilökohtaisilla varusteilla, koska taloudellisia mahdollisuuksia uusimiseen ei ole pelastuslaitoksella ollut. Tässä on pakko parantaa juoksua. Työturvallisuus on myös arvovalintakysymys!

 Markus Aarto
Vt. pelastusjohtaja     


Vuositiedote 2020: Pelastuslaitoksen hälytystehtävämäärät vähenivät - koronavuosi vähensi tehtäviä ja muutti toimintaa

Lapin pelastuslaitoksen hälytystehtävämäärä väheni vuonna 2020. Pelastuslaitoksella oli 3924 hälytystehtävää, mikä oli noin 10 % vähemmän kuin 2010 –luvulla keskimäärin ja vastaa valtakunnallista pääosin koronasta johtuvaa linjaa. Edellisestä vuodesta vähennystä oli 560 tehtävää. Tilastointi perustuu pelastuslaitoksen onnettomuuspaikalla tehtyihin ensiarvioihin ja tehtävien onnettomuusselosteisiin, jotka kirjataan valtakunnalliseen Pronto -tietojärjestelmään. Tilastoihin kirjataan vain ne onnettomuudet, joissa pelastuslaitoksen yksikkö on ollut mukana. Ensivastetehtävistä ei kirjata henkilövahinkoja tilastoihin. Lue koko tiedote


Blogikirjoitus 22.12.2020 Pelastusjohtaja Markus Aarto; Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan!

Ilmastonmuutos sen eri muodoissaan haastaa paitsi yhteiskunnan myös pelastuslaitoksen. Tulvien, myrskyjen ja äkillisten lämpötilanvaihteluiden lisäksi vilkaisu ulos riittää sen toteamiseksi, että joulutkin alkavat muistuttamaan yhä enemmän lapsuuden jouluista Etelä-Suomessa. Pimeää, synkkää ja loskaista. Toki vuotuisia vaihteluja on ollut aina, mutta kumminkin.

Kulunut vuosi on ollut pelastuslaitokselle äärimmäisen haastava. Koronavirus muutti normaalia elämänrytmiä olennaisesti, suurtulvista ja myrskyistä aiheutunut työpaine hetkellisemmin. Talousraamin riittämättömyys ja sen heijastusvaikutukset toiminnan kehittämismahdollisuuksiin ja paikoin myös toiminnan ylläpitoon ovat lisäksi olleet jatkuvana huolenaiheena. Olematta mitenkään pessimisti, on vaikeata nähdä, että ensi vuodesta tulisi tämän helpompi monessakaan suhteessa.

Vaikka moni asia on kuluneena vuonna aiheuttanut pulmia, paljon ilonaiheitakin on. Operatiivisista tehtävistä on selviydytty hyvin ja niiden määrä on – pääosin koronasta johtuen – ollut hiukan aiempia vuosia vähäisempi. Työt on kyetty hoitamaan pääosin työturvallisesti, eikä riskeistä huolimatta suurempia työtapaturmia ole sattunut. Myös kansalaispalaute pelastuslaitoksen toiminnasta on pääosin ollut hyvää tai erinomaista. Kun tehdään työtä surun, huolen ja ikävien tapahtumien rajapinnassa korostuu ammattitaito kohdata hädän keskelle joutuneet tukevalla ja auttavalla tavalla myös henkisesti.

Operatiivisten tehtävien onnistumisen ohella haluan vielä erikseen tuoda esiin onnettomuuksien ehkäisytyön parissa työskentelevien henkilöiden työn kuluneena vuonna. Vaikka valvonta- ja turvallisuusviestintätavoitteista on jääty – pääosin koronasta johtuen – muutokset työtavoissa, siirtyminen enemmän asiakirjavalvontaan ja toimiminen täysin alimitoitetuilla resursseilla ovat edellyttäneet runsasta venymistä, uuden opettelua sekä mukautumiskykyä tilanteeseen.

Viikko sitten julkaistussa Julkishallinnon Luottamus&Maine2020 -tutkimuksessa pelastuslaitos on Suomen luotetuin julkishallinnon viranomainen. Tulos on samankaltainen kuin kesällä julkaistussa poliisibarometrissä, jonka mukaan 99 % haastatelluista vastasi luottavansa pelastustoimeen erittäin paljon tai melko paljon. Lähes yksimielisen luottamuksen ansaitsemisesta on syytä olla aidosti ylpeä ja samalla muistaa, että luottamuksen ylläpitäminen vaatii paljon työtä joka päivä ja jokaiselta pelastustoimen parissa työskentelevältä. Kunpa jonakin päivänä kansalaisten vahva luottamus vielä operationalisoituisi sellaisiksi resursseiksi – myös pelastustoimessa – joilla toiminnan ylläpitäminen ja kehittyminen voitaisiin varmistaa palvelutarvetta vastaavaksi.

Äskeittäin edesmennyt Lapin läänin pitkäaikainen maaherra Asko Oinas otsikoi muistelmansa viisaaseen ajatukseen ”Ihmiset sen tekevät”. Tähän on helppo yhtyä myös pelastuslaitoksen näkökulmasta. Erinomainen, ammattitaitoinen, sitoutunut, mukautumiskykyinen ja huumorintajuinen henkilöstö (niin ammatti- kuin sopimushenkilöstö) on pelastusjohtajan jatkuva ylpeyden aihe. Ilman hyvää henkilöstöä pelastustoimea olisi mahdotonta pyörittää edes välttävästi. Tämä on hyvä pitää kirkkaana mielessä samoin kuin sekin, että Lapissa hoidetaan ylivoimaisesti Suomen suurin tehtävämäärä (asukaslukuun suhteutettuna) Suomen pienimpiin lukeutuvalla ammattihenkilöstön määrällä ja monin paikoin vähenevällä sopimushenkilöstöllä.

Lapin pelastusjohtajana haluan omasta ja koko pelastuslaitoksen puolesta toivottaa koko henkilöstölle ja heidän läheisilleen sekä kaikille lappilaisille hyvää ja rauhallista joulunaikaa sekä onnellista ja rauhallisempaa uutta vuotta 2021. Pelastuslaitos on valmiina auttamaan silloinkin, kun muut lepäävät ja rauhoittuvat pyhien viettoon. Tehdään yhdessä myös pelastushenkilöstölle rauhallinen joulun aika ja uusi vuosi!

Markus Aarto
Vt. pelastusjohtaja


Blogikirjoitus 8.12.2020 Pelastusjohtaja Markus Aarto; Pelimannin penkiltä

Kohta yhdeksän kuukautta Lapin pelastuslaitoksen päällikkönä on kirkastanut ja terävöittänyt näkymää siitä, kuinka tärkeä hyvä ja sitoutunut henkilöstö on toiminnan onnistumisen kannalta. Erityisesti hyvän henkilöstön (niin ammatti- kuin sopimushenkilöstön) merkitys korostuu poikkeuksellisina aikoina, jollaisia nyt elämme. Kohta päättyvää vuotta 2020 voi hyvin kutsua ”hulluksi vuodeksi”, niin paljon poikkeuksellisia tapahtumia se on pitänyt sisällään, eikä sen haasteita olisi pystytty selättämään ilman erinomaista henkilöstöä.

Pelastustoimi on perinteisen hierarkkinen ja konservatiivinen toimiala, jossa johtamisen filosofia on perinteisesti rakentunut arvomerkkiajattelun varaan. Ei sovi kiistää, että selkeät käskyvaltasuhteet ovat operatiivisessa toiminnassa välttämättömiä, mutta työyhteisössä johtamisen filosofian pitää rakentua luottamuksen, yhteisten arvojen ja dialogin varaan. Työyhteisö elää ja kehittyy kaikenpuolisen luottamuksen ja avoimen keskustelun kautta.

Työ pelastustoimessa on monin tavoin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa, mikä korostaa luottamukseen perustuvan toimivan työyhteisön, työssä jaksamisen tukemisen ja toimivien urapolkujen merkitystä. Mielessäni on usein pelastustoimen työtä pohtiessani vanhan iskelmän Pelimannin penkillä sanat (san. Helena Eeva):

”Enhän mä valvo lauluni myötä
Muuta kuin viikossa seitsemän yötä
Pirttiä vaihdan mutta en työtä
Penkillä pelimannin

Lauluni lentää jalkani naksaa
Valvotut yöt saan kerran mä maksaa
Mutta en mieti raskasta taksaa
Penkillä pelimannin”

Keskustelu pelastustoimen resursseista on hyvinvointialueen rakentamisen yhteydessä saanut tuulta purjeisiinsa. Olen monesti käyttänyt sananpartta ”pelastustoimi on lähes säästänyt itsensä hengiltä” kuvaamaan nykyisten resurssien, vastuiden ja jatkuvasti kasvavien tehtävämäärien välistä suhdetta. Jatkuva alimitoitetuilla resursseilla työskenteleminen lisää työn fyysistä ja henkistä rasitusta vielä entisestään ja heikentää muun ohella mahdollisuuksia jatkuvaan oppimisen ja työssä jaksamisen tukemiseen sekä erilaisten urapolkujen rakentamiseen ikääntyville palomiehille ja muulle henkilöstölle. Siis toimiin, jotka ovat pääosassa työyhteisöjä henkilöstöjohtamisen keskiössä.

Tulevien hyvinvointialueiden ja sitä ennen kuntien vastuulla on löytää ratkaisut, joilla pelastustoimi resursoidaan sellaiseen tasoon, että se kykenee huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistään ja velvoitteistaan sekä henkilöstön jaksamisesta ja osaamistason kehittämisestä, unohtamatta uuden teknologian ja turvallisempien työmenetelmien kehittymisen mahdollistamista. Nykyisellään jokainen lappilainen maksaa pelastustoimen palveluista Sisäministeriön laskelmien mukaisesti vain 99 euroa vuodessa.

Resursseista huolehtimisen ohella pelastuslaitoksen johdon tehtävänä on huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista kiinnittämällä entistä paremmin huomiota työhyvinvointia kuormittaviin sisäisiin tekijöihin, kehittämällä henkilöstöpolitiikkaa ja linkittämällä se kiinteäksi osaksi strategisia tavoitteita. Johto ei voi kätkeytyä menneiden käytäntöjen, pelastustoimen rahoituksen tai luonteen taikka muiden ulkoisten seikkojen taakse. Sen pitää elää yhteisön keskellä ja kantaa vastuuta omasta yhteisöstään – poikkeusaikoina vielä tiiviimmin.

Markus Aarto
Vt. pelastusjohtaja   


 


SM:n tiedote 23.10. 2020: Harvaan asuttujen alueiden turvallisuudesta kattava arvio

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta käsittelevä raportti on valmistunut. Raportti kokoaa yhteen ajantasaisen tiedon alueiden turvallisuuteen vaikuttavista ilmiöistä ja haasteista sekä listaa viisi toimenpidesuositusta alueiden turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. Raportti on laadittu sisäministeriön koordinoiman Harvaturva-verkoston yhteistyönä. Verkostoon kuuluu laaja joukko viranomaisia, järjestöjä ja muita asiantuntijoita. (SM:n tiedote 23.10.2020)

Juhannuskokkojen polttaminen on kielletty metsäpalovaroituksen aikana – poikkeuslupia ei myönnetä

Pelastuslain mukaan avotulen sytyttäminen on kielletty aina, jos alueella on voimassa Ilmatieteen laitoksen antama metsä- tai ruohikkopalovaroitus.

Metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana pelastuslaitoksella ei ole mahdollista myöntää poikkeusta avotulentekokieltoon millään perusteella. Kielto koskee niin yleisiä kuin yksityisiä tilaisuuksia. Mahdollisilla turvatoimilla ei ole vaikutusta asiaan.